Odotan
Syysmyrskyssä harpon vääntyneen sateenvarjon alla
lumihangessa hajareisin paikallaan
varpaat kylmästä kohmeat.
Leskenlehtien avautuessa yö sulkee hennon nupun
pääskyjen pyrähdyksissä pää kallellaan
heräilee sisin solmuistaan.
Odotan, saapuisit, riisuisit,
puhaltaisit huokuvan ilmavirran lävitseni.
Rakastan, lakkaan odottamasta
suvi sulattaa hyiset rangat
valkoiset ruusut huumaa valoa vyöryvässä yössä.
Keskikesän harsoamassa syleilyssä hengitän lävitsesi
väreillen hehkut tuulenvirtauksena ihollani
varjoissakin sinut muistaisin, en lakkaisi odottamasta.
Sinikka Mäntysalo/ Vuodenajat/ 2024
Comments