Runoblogissani julkaisen tyyliltään vapaita runoja sekä proosanpätkiä. Runojahan ei selitetä, ne maalataan kuin taulu, joista lukijalle voi avautua omia maisemia, omia tunteita kokea. Tämä runopari saa lyhyen taustoituksen, koska säkeet ovat syntyneet erityisestä. Vuosikymmenien avioliiton, rakkauden ja toisiaan kunnioittavan avioparin elämästä, kun toinen lähtee ja toinen jää. Lähtee juhlan jälkeen, lähtee yllättäen. Miten rakkauden ensikohtaaminen voi kätkeä samat tunteet kuin viimekohtaaminen. Miten läheisten suruverhoihin voi avautua valonnäkymä eletyn merkityksistä. Miten aika tuo lohdun ja loppumattoman kiitollisuuden.
Nämä puolisoiden toinen toisilleen runot, kun toinen lähtee ja toinen jää, on omistettu heille sydämellisille isovanhemmille ja heidän läheisilleen.

Valona sinussa
Näin viime yönä unta keveistä huoneista, omista juhlista keveissä huoneissa. Viivähdin vain, minua odotettiin näissä juhlissa. Tänään sinun juhla, meidän juhla, meistä syntyneiden juhla.
Kynttilät viisihaaraisessa hopeakynttelikössä pöydän molemmin puolin. Valkoinen kiiltäväksi silitetty pellavaliina hohtaa puhdasta juhlavuutta. Vaaleanpunaiset pionit valon taittavassa kristallimaljakossa pöydän keskellä, terälehtien kerroksia, pyöreää runsautta, herkkää koskemattomuutta. Blinejä, muikunmätiä, suolalohta, mansikkakakkua, porkkanakakkua,
bebee- leivoksia, kuohuvaa, musiikkia, vanhoja valkokuvia, kauniita asuja, yhteyttä, rakkautta.
Riisun juhlavaatteet, asetan vaatekaappiin puuhenkariin. Otan kaulakorun kaulalta, asettelen korurasiaan. Jätän korviin tähdet, timantit sinulta, ne ovat valoni uusiin huoneisiin.
Asetun viereesi saman peiton alle, vuosikymmenissä yhteinen, iäti lämmin. Kävin unessa omissa juhlissa keveissä huoneissa, tänään lähden, lentoni odottaa. Unenkuvissa kutsu lähettiin, nuku sinä vain. Katson, silitän, suljen oven hellästi rakastaen, nuku sinä vain.
Uneni kuljettaa tuulenvirran aamunsarastuksen voimalla. Sinne ei syli, ei katse ulotu, ei ole ovi auki toisille, unessa vain minua kutsuttiin. Täältä korkealta näen kaiken, näen maan, näen taivaan, näen tänään valmiin elämäni. Näen kaikki omani, näen surun, näen ilon, näen onnen, näen kaipauksen, näen kaikkien on hyvä olla.
Aurinko nousee, pilvet väistyvät, näen pehmeäreunaisten pilvien raoista säteilevän kirkkauden. Hohtava taivaankaari avautuu, tunnen lempeän ilmavirran sylin, asetun virran kehtoon. Olen matkalla keveisiin huoneisiin, unessa vain minua kutsuttiin. Näen täältä surun, näen ilon, näen onnen, näen kaipauksen, tulin kertomaan näissä huoneissa minun on hyvä olla.
Kynttilät viisihaaraisissa hopeakyntteliköissä pöydän molemmin puolin. Valkoinen kiiltäväksi silitetty pellavaliina hohtaa puhdasta juhlavuutta. Vaaleanpunaiset pionit valoa taittavassa kristallimaljakossa pöydän keskellä, terälehtien kerroksia, pyöreää runsautta, pyhää koskemattomuutta.
Valona minussa
Se päivä
kirkkaat valoisat kasvosi
silmäsi, huulesi
ilonvirtaa soljuva kehosi.
Sinä.
Se päivä
ensikohtaaminen
tulevaisuudenuskoiset silmäsi,
pukeuduin valkoiseen kauluspaitaan
tummat housut prässätty
penkillä vierekkäin käsi kädessä.
Sinä ja minä.
Se päivä, koko elämä.
Tämä päivä
suruharsoinen kaipaus sisällä,
kirkkaat valoisat kasvosi
ikivalona minussa
Sinusta.
Herään ennen auringonnousua
viimekohtaaminen odottaa,
pukeudun valkoiseen kauluspaitaan
tummat housut prässätty.
Se päivä, koko elämä.
Asettelen valkoisen kauluspaidan
prässätyt mustat housut henkariin.
Sinä odotat rakkaudenvalossa,
keveissä huoneissa.
Kirkkaat valoisat kasvosi
silmäsi, huulesi,
ilonvirtaa soljuva kehosi.
Se päivä, koko elämä.
________________________________________________________________________
Runot: Sinikka Mäntysalo 06/2024
Kuva: Sinikka Mäntysalo-Lamppu 09/ 2015, Kilpisjärvi, Saana tunturi
Olen lukenut runot Omppu Open Mic lavarunotapahtumassa 26.9.2024.
Comentarios