Ajankohtaista
01. Tapahtumia
Kerron täällä kirjoittaja-minääni liittyvistä mielenkiintoisista kohtaamisista, tapahtumista ja asioista. Hetkistä ja tunteista, joissa jotain sisällä tai ympärillä liikahtaa. Tapahtuu ja vaikuttaa.
Sain kutsun Kodin Kuvalehden haastatteluun. Lehden arvomaailma vastaa omaani, joten haastattelukutsu oli mieluinen. Tapasimme toimittaja Emmi Laukkasen kanssa Espoon kaupunginteatterin kahvila Sakarissa. Haastattelu julkaistaan toukokuun ensimmäisessä numerossa. Toiveeni oli, että juttu olisi luettavissa erityisen kuukauden lehdessä. Toukokuussa on kaikkien äitien päivä.
Haastattelu asemoituu lehdessä artikkeliksi: Elämäni tarina. Punainen lanka keskustelussa on sijoitetun lapsen tarina. Esikoisrunokokoelman julkaisutieto tulee henkilöesittelyyn, joka on upotettu jutun kakkossivun kuvatekstiin. Ihminenhän on äärettömästi enemmän, kuin vain sijoitettu lapsi. Se on kuitenkin aihe, joka on aina läsnä ihmisissä, jotka ovat sen eläneet. Vuosikymmenissä heitä on tuhansia ja taas tuhansia. Toivonkin, että voin omakohtaisella tarinallani tavoittaa ja koskettaa mahdollisimman monia. Kaikilla meissä on sisällä oma tarinamme. Matkat, jotka on tehneet sinusta juuri Sinut. Meille voi tarjoutua myös uudenlaista näkymää ja perspektiiviä toisten kertomien tarinoiden kautta. Elämään, jota niin monin tavoin ympärillämme on.
Monituntinen keskustelu toimittajan kanssa oli itselleni innostava ja kiinnostava kokemus. Vaikuttaja, Lapsen oikeuksien edistäjä minussa kiittää. Kirjoittaja minussa jatkaa matkaa uusien tarinoiden ääreen.
Esikoiskirjailija tapaaminen| Runo - iltapäivä Olarissa | 10.5.2023
Nämä kuulijoiden kohtaamiset ovat aivan parhaita. Kertoa runokirjasta, sen synnystä, ajatuksista ja kirjoittamisen prosessista. Ja totta kai, keskustella. Samalla lomittain ja limittäin lukea runokirjan lyyrisiä säkeitä. Toukokuisena aurinkopäivänä, liputuspäivänä ja Eurooppa päivänä, Olarin kansalliset seniorit ry kutsui minut yhdistyksen tilaisuuteen runokirjan tiimoilta.
Oli kodikasta ja lämpöistä kertoa tarkkaavaisille kuulijoille miten lyyriset säkeet syntyivät ja muuntautuivat runokirjaksi. Kertoa mitä proosaruno on ja mistä runous alkoikaan. Entä kuka runoilija minua inspiroi aina omiin säkeisiin asti. Tunnistin myös miten tärkeää on voida avata lapsen kokemuksin teemaa, johon usein kenties liittyy vuosikymmenissä syntyneitä sijoitettulapsi-stereotypioita. Runokirjani lähtökohta, kun on ollut avata lapsen sisäisen kokemuksen maailmaa. Sitä näkymätöntä. Tunteita, elämällä elettyä. Universaaliakin, samaistuttavaa. Myös ihmisyyttä rikastuttavaa. Keskusteluakin syntyi. Kuulijoissa oli myös sotalapsi. Saimme yhdessä todeta, miten tapahtumat lapsuudessa myös omalla erityisellä tavallaan rikastuttavat ja vahvistavat.
Kiinnostavia kysymyksiä, joihin kaikkiin ei voinut aivan yksityiskohtaisesti vastata. Eihän kirjailija voi paljastaa ikään kuin etukäteen kirjan 'juonta' ja tapahtumia. Niin runokirja kuin onkin, kirja on myös kronologinen tarina. Kuten eräs lukija kerran minulle kuvasi: kirja on kuin jännitysnäytelmä. Lukemista ei voi lopettaa kesken. Ilahduttavaa oli kuulla kysymys, olenko ajatellut lukea runokirjan äänikirjaksi. Hienoa kuulla, että äänikirjat ovat kaikenikäisten kirjoja. Lupasin tätä pohtia. Kuulijoissa oli myös lausuntaa harrastava kirjallisuuden ystävä. Häntä kiinnosti runokirja juuri tästä näkökulmasta. Ehkäpä saan joku päivä kuulla runojani hänen lausumanaan.
Palkitsevaa oli myös kuulijan toteamus, miten hyvä olisikaan, jos ihmiset ylipäätään sanoittaisivat elämäänsä. Kirjoittaisivat ja tallettaisivat. Juuri näin. Ei fokus tarvitse olla sidotussa niteessä tai verkkoon julkaistussa viimeistellyssä käsikirjoituksessa. Ei myöskään missään jollain tapaa erityisessä. Aina kannattaa kirjoittaa. Kirjoittaa itselle, jälkipolville tai ihan vain selkeyttää ja havainnollistaa omia ajatuksiaan kirjalliseen muotoon. Onhan meidän kaikkien elämä ainutlaatuinen ja sillä tavoin erityinen. Jokaisella aivan omanalainen jalanjälkensä. Arvokas ikioma matkamme tällä kaarevalla yhteisellä pallollamme.
Kuvat: Jukka Salo. Iso-Omena Ravintola Pirttihirmu.
Kuvassa vas. yhdisytyksen varapuheenjohtaja Päiviö Salo
_JPG.jpg)
Perhehoitolehti-Perhehoitoliito 04/2022 | 31.8.2022
Kirjepostia Rouva Jenni Haukio | 1.6.2022
Kodin kuvalehti 10 | 4.5.2022
Kodin kuvalehti 10 | 4.5.2022 - Otteita artikkelista
... Sinikka sijoitettiin puolitoistavuotiaana. Vaikka kasvattikoti oli hyvä, hän tunsi pitkään ulkopuolisuutta. Aikuisena hän päätti ottaa selvää biologisista juuristaan.
”Päätin lähettää isälle kirjeen. Olin naimisissa, esikoisemme oli kolmevuotias, ja olimme juuri saaneet toisen lapsen. Ajattelin, että minun tulee tietää lisää. Enää kyse ei ollut vain minusta.
Sain nopeasti paluupostia. Isä kertoi, että hän oli yllättynyt kirjeestäni mutta tiennyt aina, että vielä joskus ottaisin yhteyttä. Kirjeen loppuun hän kirjoitti puhelinnumeronsa ja sanoi: Kerron toiste lisää, nyt ainakin tiedät, ettet kirjoita pelkälle nimelle vaan ihmiselle, joka luettuaan kirjeesi sai tipan silmään.
Osa haastattelusta: https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ihmiset/sijaisperheessa-kasvanut-sinikka-65-loysi-aikuisena-isansa-kokosin-sukuni
Haastattelu Kodin kuvalehti| 3.3.2022
Sain kutsun Kodin Kuvalehden haastatteluun. Lehden arvomaailma vastaa omaani, joten haastattelukutsu oli mieluinen. Tapasimme toimittaja Emmi Laukkasen kanssa Espoon kaupunginteatterin kahvila Sakarissa. Haastattelu julkaistaan toukokuun ensimmäisessä numerossa, joka ilmestyy 4.5.2022. Toiveeni oli, että juttu olisi luettavissa erityisen kuukauden lehdessä. Toukokuussa on kaikkien äitien päivä.
Haastattelu asemoituu lehdessä artikkeliksi: Elämäni tarina. Punainen lanka keskustelussa on sijoitetun lapsen tarina. Esikoisrunokokoelman julkaisutieto tulee henkilöesittelyyn, joka on upotettu jutun kakkossivun kuvatekstiin. Ihminenhän on äärettömästi enemmän, kuin vain sijoitettu lapsi. Se on kuitenkin aihe, joka on aina läsnä ihmisissä, jotka ovat sen eläneet. Vuosikymmenissä heitä on tuhansia ja taas tuhansia. Toivonkin, että voin omakohtaisella tarinallani tavoittaa ja koskettaa mahdollisimman monia. Kaikilla meissä on sisällä oma tarinamme. Matkat, jotka on tehneet sinusta juuri Sinut. Meille voi tarjoutua myös uudenlaista näkymää ja perspektiiviä toisten kertomien tarinoiden kautta. Elämään, jota niin monin tavoin ympärillämme on.
Monituntinen keskustelu toimittajan kanssa oli itselleni innostava ja kiinnostava kokemus. Vaikuttaja, Lapsen oikeuksien edistäjä minussa kiittää. Kirjoittaja minussa jatkaa matkaa uusien tarinoiden ääreen.
Kuva: Espoon kaupunginteatterin tila, Sakari. Tila toimii esitysten väliaika,-tarjoilu- ja kokoustilana sekä esitysten harjoittelutilana. Minulle Espoon teatteri on merkityksellinen monin tavoin. Niin espoolaisena, kulttuurin ystävänä, vuosia teatterin luottamustehtävissä toimineena kuin Teatterin kannatusyhdistyksen jäsenenä. Kulttuurista ei voi koskaan puhua liikaa, ei kokea kyllin. Aina sydän avoinna.
Kirjaesittely Lapsen Maailma -lehti 3 | 2022
Lastensuojeluliiton lehden ydinsanoma on:
"Koska lapset ovat tärkeintä, mitä meille on."
Lehden tietetoulva-osiossa on lyhyt esittely Ei kenenkään oma, Sinikka Mäntysalo (2022) proosarunokokoelmasta. Näin mm. kirjoittaa kirjasta Anu Jämsen, lehden toimituspäällikkö:
"Tärkeä kirja avainkokemuksesta."
