Ei kenenkään oma
avaa sijoitetun lapsen maailmaa sisältäpäin
Aikuiset toteuttavat lapsen oikeuksien tekoja. Se on juridiikkaa, se on aikuisten velvollisuus. Lapsen suojelua, lapsen parhaaksi. Näin tuleekin olla. Sen lisäksi ja siitä huolimatta on aina lapsen ääni. Syvin ajatukseni onkin yrittää avata pienen sijoitetun maailmaa sisältäpäin. Lapsen tuntein ja silmin. Säkein tulla lähemmäs. Unohtamatta valoa, joka kulkee säkeitten läpi. Kulkee läpi oman elämän.
Sinikka Mäntysalo
Miksi tämän kirjan kirjoitin
Minulla on ollut vahva tunne, että tästä aiheesta tulee kirjoittaa. Jonkun kokemusaikuisen tulee se tehdä. Tässä kohtaa elämää itselläni oli valmius ja rohkeus kirjoittaa. Ei ollut ainoatakaan syytä olla kirjoittamatta.
Sijoitettu lapsi on todellisuudessa läpi elämän sijoitettu lapsi
Tämän avatakseni halusin kirjoittaa. Ei ole kysymys vain tämän päivän sijoitetuista lapsista ja nuorista. Sijoitetun statuksella eläneitä aikuisia on Suomessa kymmeniätuhansia. On kysymys tärkeästä joukosta tämän päivän upeita Ihmisiä. Eri tavoin erityiset lapsuudet -ihmisiä. Ja suuri joukko heitä tärkeitä aikuisia, joita sijoitetun lapsen ja nuoren elämä eri tavoin on koskettanut tai koskettaa.
Tehdä näkyväksi pienen ihmisen alkumatkaa, joka on ollut aikuisten tekemien siirtojen viitoittama - läpielämän läsnä.
Vuosikymmeniä ajattelin, pystyisinkö edes pienin siivuin avaamaan jotain evoluutiossa niin absurdia: 'tehtävää,’ joka lapselle annetaan tilanteessa, jossa lapsen elämä ei voi toteutua omassa biologisessa kasvuympäristössä.
Osaisinko sanoittaa jotain niin abstraktia ulos itsestäni. Lapsen sisältä kumpuavaa ja autenttista. Juuri niitä kokemuksia ja tunteita, joissa tämä 'ei ikioma' todentuu. Edes hipaisten koskettaa. Lapsi ei ihmisessä koskaan katoa.
Tehdä myös näkyväksi pienen ihmisen alkumatkaa, joka on ollut aikuisten tekemien siirtojen viitoittama – omien ja vieraitten. Proosarunot jatkavat matkaa aina omaan äitiyteen ja tähän hetkeen.
Kuvat: Faisal Al-Fairs
Mitä haluan sanoa
Lyriikka on erityisen kaunis ja suopea tyylilaji kirjoittaa näkymätöntä näkyväksi.
Sinikka Mäntysalo
