Kirjakeskustelu Eeva Kilvestä ja hänestä kirjoitetusta kirjasta Rakas Eeva Kilpi – Nämä juhlat jatkuvat vielä (WSOY, 2024). Keskustelemassa kirjan kirjoittaja, esikoiskirjailija Anna-Riikka Carlson ja kirjailija Johanna Venho, Lippulaivan kirjaston Salongissa 21.10.2024.
Tämä on pieni tarina kirjailijavierailusta ja vierailuun valmistautumisesta. Tämä on myös tarina kulttuuritoimijoiden yhteistyöstä. Tämä on samalla kiitollinen oivallus siitä, miten toivottua ja yleisöjä kiinnostavaa on voida mahdollistaa kansalaisia yhteentuovia kulttuurintilaisuuksia, tarjota yhteyttä ja jalkautua keskelle ihmisten arjen kohtaamispaikkaa. Tilaisuudesta ei ole videotallennetta tai litteroitua aineistoa. Jaan Eeva Kilpi -kirjailijaillasta keskustelua, tunnelmia ja hetkenkuvia. Tilaisuus oli Espoon Teatterin ja sen kannatusyhdistyksen sekä Espoon Kirjailijoiden ensimmäinen yhteinen kulttuuritapahtuma yhdistysten ja Espoon Teatterin kesällä 2024 alkaneesta yhteistyöstä.
Matka kohti yhteistä Eeva Kilpi -iltaa
Syksyn tilaisuuden järjestelyt aloitettiin jo hyvissä ajoin kesällä. Eeva Kilven tuotannon ystävänä olin lukenut juuri julkaistun, Rakas Eeva Kilpi - Nämä juhlat jatkuvat vielä -teoksen (04/2023). Pian tämän jälkeen toukokuussa Helsingin Kohtaamispaikalla Kirjatalossa järjestettiin WSOY:n kotimaisen kaunokirjallisuuden kustantajan ja kirjailijan Anna-Riikka Carlsonin ja tohtori Jenni Haukion keskustelutilaisuus kirjasta. Kaunis, lämmin ja samaan aikaan haikea kirjansynnyn matka avasi luettua vahvemmin kirjan eläväksi ja kuulijaa koskettavaksi. Kirjailijan kohtaaminen kotoa mukaan otetun kirjan signeerauksen yhteydessä vahvisti ajatusta, että Anna-Riikka Carlson ja hänen kirjansa tulee kutsua Espooseen. Näin jo mielessäni tilaisuudelle parhaimman haastattelijankin. Kirjoittajakursseillani ja Espoon
Kirjailijoissa tutuksi tullut kirjailija ja runoilija Johanna Venho olisi juuri oikea henkilö Eeva Kilpi -iltaan. Olikin järjestäjien yhteinen ilo kuulla, että kutsu Espooseen oli kirjailijoille mieluinen. Innostunutta odotusta, olihan molemmilla kirjailijoilla henkilökohtainen yhteys Eeva Kilpeen.
Tiedotus kirjailijaillasta toteutui laajasti niin järjestäjien, kirjaston, Länsiväylä-lehden kuin Helsingin Sanomien Minne mennään -kanavien kautta. Tilaisuuden tiedotuksella kutsuimme kuulijoita: Kohtaa ja koe ilta rakastetun kirjailijan Eevan Kilven arvokkaan ja merkityksellisen elämäntyön äärellä. Joskus käy niin, että kun ihmiset kohtaavat, he jäävät toisiinsa heti eivätkä katoa toisiltaan koskaan, kirjoittaa esikoiskirjailija Anna-Riikka Carlsson, Rakas Eeva Kilpi – Nämä juhlat jatkuvat vielä -kirjan ensilehdellä. Kaunokirjalliseen muotoon kirjoitettu tietokirja kertoo 96-vuotiaan kirjailija Eeva Kilven elämästä, elämän rajallisuudesta, kirjallisuuden voimasta sekä rajat ylittävästä ystävyydestä.
Lippulaivan kirjaston Salonki 21.10.2024
Saavuin tuntia ennen vierailun alkua kirjaston Salonkiin. Kirjaston henkilökunnalle on esitetty toive asettaa saliin viitisenkymmentä tuolia. Ihmisiä alkoi virrata tasaiseen tahtiin jo tuntia ennen tilaisuuden alkua. Kuulijat kertoivat tulleen ajoissa voidakseen varata paikat eturivistä. He kertoivat osallistuneensa aiemminkin Anna-Riikka Carlsonin kirjavierailulle. Toinen kertoi kuulleen Carlsonia Helsingissä, toinen Käpylässä. Heille Lippulaivan Eeva Kilpi -kirjallisuus- illassa kiinnostavaa oli voida kuulla kirjavierailu nimenomaan eri haastattelija- kokemuksena. Toinen henkilö puolestaan kertoi, että juuri Johanna Venhon ja Anna-Riikka Carlsonin yhteisesiintyminen oli erityinen syy saapua tänään paikalle. Saliin saapui lopulta sata kuulijaa. Saimme kuulla, että tämä on Lippulaivan kirjaston kirjailijavierailuennätys. Ja kaiken suosion takana on tietysti rakastettu Eeva Kilpi! Salillinen kuulijoita kertoi siitä suuresta rakkaudesta, jota lukijat tuntevat kirjailija Eeva Kilven vuosikymmenien mittaisen kirjailijanuran äärellä.
Kirjailijailta alkoi tervetulotoivotuksin Espoon Kaupunginteatterin Kannatusyhdistyksen varapuheenjohtajan roolissa. Avasin kuulijoille kirjailijavierailun taustalla vaikuttaneesta teatteriyhdistyksen ja Espoon Kirjailijoiden sekä Espoon Teatterin yhteistyöstä. Kerroin Eeva Kilven espoolaisuuden ja alleviivaten tapiolalaisuuden olevan 70 vuoden mittainen. Eeva Kilpi on sielultaan vahvasti juuri tapiolalainen, kirjailija Iltaruskontieltä. Eeva Kilpi on ollut perustamassa Espoon Kirjailijoita vuonna 1969. Teatterilla ja Espoon Kirjailijoilla onkin yhteisiä juuria jo vuosikymmenien takaa. Näytelmäkirjailija Inkeri Kilpinen toimi vuosia Espoon Teatterin valtuuskunnan jäsenenä. Teatterin kannatusyhdistyksellä oli viime vuonna 40 -vuotisjuhlavuosi. Tämän jälkeen Espoon Teatterin puheenvuoron käytti teatterikuraattori Julia Pajunen. Hän kertoi kuulijoille mm. teatteriohjelmistolehtiseen liitetystä teatterin lipputervehdyksestä.
Kirjailijat Anna-Riikka Carlson ja Johanna Venho
Illan kirjailijatähdet Anna-Riikka ja Johanna saapuvat nojatuoleihin Salongin lavakorokkeelle. Heidän takanaan illan päähenkilö, kirjailija Eeva Kilpi koko screenin kokoisessa mustavalkokuvassa lämpöisenä ja valoisana. Eevan läsnäolon tunnisti jokainen kuulija. Pöydän keskellä oli tummanpunainen ruusu rakkaudesta Eevaan, vieressään vihreä korsi, Eevan rakkaudesta luontoon. Illan keskustelun avasi Johanna Venho kertomalla omasta suhteestaan Eeva Kilpeen ja ensi tapaamisestaan Eevan kanssa. Tämä oli tapahtunut Johannan tultua WSOY:n kirjailijaksi. Kustantamon talo sijaitsi tuolloin Bulevardilla. Hän kertoi, kuinka tapasi Eeva Kilven joissakin kustantamon juhlissa ja sai silloin jutella Eevan kanssa. Se oli tuntunut ihmeelliseltä ja jännittävältä, olihan hän nyt saman talon kirjailija kuin Eeva Kilpi. Oli myös esiintyminen samassa runomatineassa Sanomatalossa 2000-luvun alkupuolella. Johanna kuvaili, miten mieleen jäi Eevan puhetapa karjalaisittain murtaen. Ja se, miten Eeva oli ihanasti ja välittömänä läsnä tilanteessa. Otti tilan. Vahvasti muistiin oli jäänyt häntä ympäröivä valo.
Anna-Riikka on ollut WSOY:n kustantaja parikymmentä vuotta. Hän oli Eeva Kilven kustantajana tutustunut Eevaan kirjallisuuden työn äärellä. Kirjailijoiden ja kustantamon yhteisissä tapaamisissa Anna-Riikka huomasi, ettei Eeva Kilpeä enää näkynyt näissä tilaisuuksissa. Ikäkin varmasti siihen vaikutti. Eeva oli täyttänyt jo 90 vuotta. Näin siis vasta aivan viime vuosina ja tästä syntyi ajatus vierailla Eevan luona Iltaruskontiellä. Anna-Riikka ajatteli, että olisi tärkeää voida viedä Eevan luo kuulumisia kustantamosta, viestejä lukijoilta, kirjailijavieraita, herkkuja, kahvia ja kokea yhteistä iloa. Alkuvuosina vieraita kyläilyissä oli useita ja jossain kohtaa Anna-Riikka oivalsikin, että Eeva myös väsyy näistä tapaamisista. Tästä huomiosta lähti ajatus jatkaa Eevan luona käyntejä yksin ja säännöllisesti. Näin alkoi henkilökohtaisempi yhteys, kahden eri sukupolven naisen ystävyys, jonka ylläpitävänä voimana on rakkaus kirjallisuuteen ja elämään.
Tapaamisten edetessä Anna-Riikka aloitti muistiinpanojen kirjoittamisen vierailuista, mitä keskusteltu, mitä luettu. Ja näin vain Eevaa ajatellen. Olihan tapaamisissa myös läsnä luonnollinen ja jääväämätön iän mukanaan tuoma muistin ja muistamisen hapertuminen. Ystävykset myös palasivat seuraavilla tapaamiskerroilla aiemmin keskusteltuun. Ensin muistiinpanot tallentuivat irrallisille lapuille ja sen jälkeen muistikirjoihin. Ajan kuluessa Eeva ehdotti, että muistiinpanoista koottaisiin kirja. Se oli kaunis toive Eevalta ja Anna-Riikalle rakas tehtävä. Kirja on syntynyt kuuden vuoden yhteisistä tapaamisista. Nämä juhlat jatkuvat vielä, Eeva sanoi kerran, kun Anna-Riikka lähti Eevan luota. Näin syntyi kirjan nimi.
Eeva Kilven kirjoittamisen teemoja 70 vuoden kirjailijauran ajan ovat olleet evakkokoke- mukset, naisen asema, seksuaalisuus, luonto- ja luonnonsuojelu. Karjalaisuus ja sen myötä sotaan päättyvä lapsuus, kodin menetys, monet lähdöt ja sitä kautta juurettomuus. Anna-Riikka kertoi, että hänellä on ollut mahdollisuus saada vierailla kaikissa Eevan rakkaissa paikoissa, paitsi toki ei Hiitolassa Laatokan Karjalassa. Hän on saanut käydä myös Piskolassa, Eevan kesäpaikassa, jossa Eeva on kirjoittanut miltei kaikki kirjansa. Siellä oli pysähtynyt aika, kaikki paikallaan, muistilaput, luonto ympärillä. Oli helppo kuvitella Eeva omaan Piskolaansa. Sinne Eeva aina kaipasi ja samalla koki huonoa omaatuntoa siitä, että jätti poikansa suhteellisen nuorina kesiksi keskenään Tapiolaan. Vaan yksinään Piskolassa Eevalla oli rauha. Hän on rehellisesti sen sanoittanutkin näin: Kesällä minä olen lapseton. Kuin ei minulla olisi koskaan lapsia ollutkaan. Piskolassa ei ollut mukavuuksia, mutta siellä oli luonto sekä rauha. Ja se oli Eevalle kaikki.
Eeva ja rakkaudet -miehet ja luonto
Eeva Kilpi on kirjoittanut vahvasti koko kirjailijauran rakkaudesta, ihmissuhteista ja yksinäisyydestä, ihmissuhteitten loppumisen tuskasta ja yksinäisyyden tärkeydestä ihmiseen. Luonnonsuojelu on ollut hänelle luonnon kokemista ja kosketusta. Tuntuu, kuin Eeva olisi aivan hengittänyt luonnon kokemisen kautta. Kosketus luontoon olikin se, jonka hän koki itselleen ja kaikille ihmisille välttämättömänä. Voidaan sanoa, että Eeva Kilpi on ollut edellä aikaansa kirjoittaessaan kaikista näistä teemoista ja erityisesti luonnon puolesta jo vuosikymmenien ajan. Luonto on Eevalle myös konkreettisia tekoja. Hän on ostanut mökkinsä ympäriltä muutaman hehtaarin rauhoitettua metsää.
Puhuessamme Eeva Kilvestä läsnä on aina myös rakastaminen, miehet ja erotiikka. Eevan kirjoittaessa rakkaudesta siihen liittyy kuitenkin kaipauksen tasot. Eeva toteaa kirjoituksissaan kuinka hänellä läheisiin ihmissuhteisiin liittyy samanaikaisesti myös suunnaton ikävä. Anna-Riikka kertoo, kuinka hän Eevalle rakkausrunoja ääneen lukiessa Eeva ihmettelee: Minäkö olen nuo kirjoittanut. Muistaa, että on ollut valtavan rakastunut, mutta ei aina kenestä runo on kirjoitettu. Anna-Riikka ja Johanna toteavat kuinka erotiikasta ja seksistä on vaikeaa kirjoittaa hyvin, mutta Eevalla on se taito. Hän osaa kirjoittaa rakkaudesta niin, että se sisältää myös paljon huumoria ja naurua. Eeva on viisaasti ja kenties hymyssä suin sanonut näin: Miehistä ihminen oppii. Eevalle rakkaus on laajassa mielessä aina toisen tunnustamista ja toisen näkemistä arvokkaana.
Kirjailijat keskustelevat illan aikana seuraavista Eeva Kilven teoksista. Muistikirjojen ilmestymisestä, joita julkaistiin kolme, sininen (2019), punainen (2019) ja valkoinen (2021). Samoin Animalia-kokoelmasta, joka ilmestyi vuonna 1987. Animalia on klassikkoteos ja Eeva Kilven suora puheenvuoro luonnon, eläinten ja ihmisten puolesta. Tamara on Kilven neljäs romaani ja se ilmestyi vuonna 1972. Tamara on jo usean sukupolven lukema eroottisen kirjallisuuden klassikko, samoin kuin sukupolvesta toiseen luettu, vuonna 1979 ilmestynyt Naisen päiväkirja. Kilven esikoisnovellikokoelma Noidanlukko on kadonneen lapsuuden hellä kuvaus ja se ilmestyi vuonna 1959.
Elämän rajallisuus
Kirjailijat keskustelevat myös Rakas Eeva Kilpi -teoksessa läsnäolevasta vanhenemisen teemasta. Kirjassa ystävyys, ilo ja onnellisuus ovat kudottuina tietoisuuteen elämän rajallisuudesta ja luopumisesta. Anna-Riikka kertoo, miten oli Iltaruskontiellä kuulemassa, kun Eeva eräänä päivänä sanoi pojalleen Jukalle: Minulla on muistiinpanoja ikuisiksi ajoiksi. Haluan, että ne julkaistaan asianmukaisesti. On tärkeää, että niistä pidetään huolta. Eeva mainitsee Anna-Riikan nimen ja toivoo, että hän pitäisi huolta muistiinpanoista. Hetki on vaikuttava. Anna-Riikka kirjoittaa kirjassaan, kuinka on aika ennen näitä sanoja ja aika näiden sanojen jälkeen. Sinä itket sanoja, joihin on vaikea palata ja minä niiden painoa ja surua siitä, ettet kirjoita enää. Mutta juuri sanat sinä jätät minulle, lukijoille, ikuisuuksiin.
Anna-Riikka kertoo, kuinka muistiinpanoja on loppujen lopuksi kymmeniä ja kymmeniä pahvilaatikollisia. Hän on löytänyt laatikoista täyteen kirjoitettuja kirjoja, kalentereita, irtonaisia lappuja, postin tuomia virallisia kirjeitä, joiden kääntöpuolikin oli kirjoitettu täyteen. Tuntuu, että Eeva on kirjoittanut vuosikymmenien aikana kaiken muistiin. Eevalla olikin eri puolella kotia kyniä ja paperia, aina muistettava tai ajatus valmiina ylös kirjoitettavaksi. Eeva on kertonut kestäneensä elämän kirjoittamalla.
Satapäinen yleisö seurasi vastaanottavaisena, miltei hartaana Anna-Riikan ja Johannan lämmintä ja läsnäolevaa keskustelua. Keskustelunsa päätteeksi kirjailijat lukivat valitsemiaan Eevan Kilven runoja. Yleisölle jäi aikaa esittää myös kysymyksiä sekä jakaa omia tunnelmia ja muistoja Eevan tuotannon ja kohtaamisten äärellä. Salissa oli käsinkosketeltava yhteinen kiitollisuuden tunne siitä kirjallisuuden lahjasta, jonka Eeva Kilpi on vuosikymmenien aikana lukijoilleen lahjoittanut. On ihmeellistä, arvokasta ja herkistävää, kuinka kirjailija Eeva Kilven viesti elää ajassamme vahvempana kuin koskaan. Salissa oli Eeva Kilpi -henki, kuin hän olisi ollut kanssamme, kiteytti eräs kuulija kiitoksin kotiin lähtiessään.
Anna-Riikka Carlsonin lukema Eeva Kilven runo
Kun sinun tulee ikävä minua,
-ja ajatella että minä olen varma että sinun tulee,
poikani, rakastettuni, mummon oma kulta-
kun tulee ikävä
katso kukkaa,
mitä tahansa, lähintä:
ojakellukkaa, pietaryrttiä, heinää,
pientä tuiketta tien poskella.
Olen siinä ja hymyilen,
katson sinua silmiin ja lohdutan.
Ei surra liikaa.
Ollaan kohtalaisen hyvällä tuulella.
Eletään se hetki mikä voidaan
sellaisena kuin se tulee.
Ei elämässä muuhun pysty,
paitsi että voi tehdä toisen iloiseksi.
Voi jättää kukan taittamatta.
Voi jättää puun pystyyn.
Voi olla tappamatta.
Voi olla lyömättä.
Ei voi olla olematta surullinen silloin tällöin.
________________________________________________________________________
Teksti: Sinikka Mäntysalo-Lamppu,
Espoon Kaupunginteatterin Kannatusyhdistys vpj. ja Espoon Kirjailijoiden jäsen
Julkaistu myös: www.espoonkaupunginteatterinkannatusyhdistys.fi / 11.11.2024.
Seuraava Espoon Kirjailijoiden, Espoon Teatterin ja Espoon Kaupunginteatterin
Kannatusyhdistyksen yhteistyössä tuotettu kulttuuritilaisuus on Open MIC -lavarunotapahtuma
Espoon Teatterin Revontulihallissa 26.11.2024. Tilaisuudesta lisää: https://espoonteatteri.fi/open-mic-runostage/
Comments