top of page
  • sinikkamantysalo

Sijaislapsen oma tarina



Kirja-arvio 20.04.2023, Veera Kiurujoki, FM, kirjallisuuskriitikko.


Ei kenenkään oma (2022) lausuu jo nimessään tuskan, jota sen puhuja sanoittaa. Sinikka Mäntysalon runoteos käsittelee kuulumattomuutta sijaislapsen kokemuksena.


Juurettomuus ja kuulumattomuus ovat perustavanlaatuisia haavoittavia kokemuksia ihmisen elämässä, mutta niiden herättämiä tunteita käsitellään teoksessa hyvin kauniisti. Teos on tärkeiden kysymysten äärellä: miten ymmärrys omasta taustasta vaikuttaa pienen lapsen elämän perustuksiin?


Ei kenenkään oma on myös sukupolvien tarina ja ajankuva. Kirjeet ja byrokraattinen teksti yhdistyvät luontevasti runoihin. Erilaiset tekstit pohjustavat teoksen maailmaa, menneiden vuosikymmenten ajankuvaa ja antavat syvyyttä kielenkäytölle.


Teos on visuaaliselta ilmeeltään raikas ja huolella tehty. Kielestä välittyy arjen ja maailman kauneus. Suloisen pinnan alla vaikuttaa kuitenkin näkymättömien tunteiden pohjavirta ja kuulumattomuuden kokemus. Kauniiseen kieleen on verhottu kipeitä kokemuksia, joiden avulla näemme aikuisten ymmärtämättömyyden. Teoksessa ei syytellä ketään, ei katkeroiduta, vaan ihmetellään lapsen mukana, miksi aikuisten on niin tärkeä muistuttaa, etteivät perheen kaikki lapset ole ihan omia.


Vahvoja yksityiskohtia ovat erityisesti “sivistyneen aikuisen” sanat juhlakirjassa, koulun pakolliset nimirimpsut, ja muut käytännöt, jotka paljastavat muille jotain, joka on lapselle arkaa ja vaikeaa, hämmentävääkin. Miten niin itsestään selvästi pienelle ihmiselle kuuluva asia kuin huolenpito problematisoituu niin helposti? Teos herättää paljon ajatuksia.


Myös luonto on tärkeässä osassa teoksen maailmankuvaa. Se on symbolisestikin tärkeää, ovathan juuret kaiken perusta ja perhosenkin on osattava juuri syntymävuorelleen. Tässä maailmassa juureton lapsi joutuu etsimään itseään muualta.


Ei kenenkään oma sanoittaa hyvin lapsen maailmaa ja pitää näkökulmansa tiukasti lapsen kokemuksessa - sellaisen lapsen, jonka ääntä harvoin kuullaan. Lopuksi ympyrä sulkeutuu, kun puhujasta tulee äiti. Teoksen vahvuutena on herkkyys, jolla se sanoittaa lapsen kokemuksen. Myös lempeys, jolla se käsittelee vaikean päätöksen tehneitä biologisia vanhempia, tekee vaikutuksen.


Ei kenenkään oma on tärkeä kirja, jota voi suositella kaikille, jota aihe koskettaa, henkilökohtaisesti tai vaikkapa työn kautta.


Proosarunokokoelman arvioija: Veera Kiurujoki on filosofian maisteri kirjallisuustieteistä. Hän on saanut kannuksia kriitikkona ja erityisesti runoteosten arvioinneista. Kiurujoki on voittanut mm. valtakunnallisen Runoyhdistys Nihil Interitin Runografin kriitikkokilpailun ”Debytoi kriitikkona” vuonna 2021.

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Comments


bottom of page